Milloin osaavasta henkilöstä tulee yhtäkkiä epäpätevä paska? Silloin kun on uuden mahdollisuuden edessä ja alkaa pelottaa.
Olen luonteeltani skeptikko ja minulla on tarve selvittää ja valmistella asioita. Vaikka äskeisen perusteella ei uskoisi, päätöksenteko on yksi suurimmista vahvuuksistani kollegoideni mielestä, mutta tämä supervoima ei näköjään ole käytettävissä silloin, kun päätös koskee pelkästään minua ja elämääni. Töissä olen oppinut miten muutoksessa eletään ja uskallan tehdä päätöksiä epävarmoissa olosuhteissa - teen ne yksinkertaisesti sen hetken parhaan tiedon ja ymmärryksen mukaan. Joskus menee munilleen, mutta yleensä onnistuu.
"Päättämättömyys on myös päättämistä!", olen sanonut monen monta kertaa. Henkilökohtaisen tuntemattomaan hyppäämisen edessä välillä houkuttaa olla noudattamatta omaa periaatettaan ja alkaa stressata. Mieli rullailee edestakaisin: "Mä oon hyvä, olen saanut aikaan vaikka mitä. Kyllä mä pärjään tässäkin. Mutta onkos niillä taidoilla nyt oikeastaan mitään virkaa uuden edessä? Perkele, ei ehkä oo!"
Pyysin LinkedIn-verkostoa jakamaan kanssani kokemuksiaan "leap of faith" -tyyppisistä tilanteista. Kerronpa nyt teillekin parhaat knopit tähän saakka.
Kohta 1: Jututa vastakohtaasi
Keskustele henkilöiden kanssa, jotka ovat luonteeltaan ja toimintatavoiltaan erilaisia kuin sinä. Jos tuntuu että sinusta ei ole mihinkään, soita sille, joka tietää ja on todistanut vahvuutesi.
Jos taas tuppaat innostumaan asioista vähän liikaa ja kaikki vaikuttaa helpolta ja yksinkertaiselta, skeptikkokaverisi kyllä kertoo sinulle asiat, jotka voivat mennä pieleen.
Kohta 2: Mieti mikä on pahinta mitä voi tapahtua
Kirjoita ylös pahimmat pelot. Mieti konkreettiset keinot niiden estämiseksi. Ja jos jokin asia realisoituisi, pohdi sekin auki - mitä sitten teet, mikä on Plan B jos kaikki menee vituiksi. Aika varmasti pelottaa vähemmän tämän harjoituksen jälkeen.
Kohta 3: Entäpä jos kaikki meneekin hyvin?
Parhaassa tapauksessa saat sitä mitä tilasitkin, olipa se enemmän vapautta, aikaa, mielenkiintoista tekemistä, mielihyvää, lisäansioita... mitä ikinä. Sehän ois ihan jees :D
Kohta 4: Älä katso taakse
(Allekirjoitan tämän aiempien suurien päätösten perusteella)
Kun on hypännyt uuteen, tulee hetkellinen helpotus. Meininki on uutta, virkistävää, hauskaa. Alkuinnostuksen haihduttua alkaa hahmottaa miten paljon pitää tehdä ja oppia, että voi sanoa onnistuneensa. Nopeasti siinä alkaa tuntea itsensä taas paskaksi. Silloin pitää palata niihin syihin miksi teki päätöksen alunperin ja palauttaa fokus. On sitä ennenkin oppinut vaikka mitä, miksei nytkin?
Seuraava lainaus on kollegaltani, ja se on vaan niin hyvin sanottu, että en ryhdy kääntämään:
"When you start, you are consciously incompetent, and when you learn over time you become unconsciously competent" - Sandra de Brito
Ja loppuun: Sitä ei voi tietää, mitä ei voi tietää. Jotkut asiat selviävät vain kokeilemalla.
No comments:
Post a Comment